Sattumuksia ja mietteitä sävelsavotoilta

Syviä vesiä

julkaistu 25.10.2020

 

Säveltäminen muistuttaa monessa suhteessa mitä tahansa konttorityötä tai käsityöprojektia. Se vaatii lähinnä hermojen ja hiirikäden kestävyyttä, suunnitelmallisuutta aikataulutuksen kanssa ja ergonomiasta huolehtimista. Silloin tällöin työn alle tulee kuitenkin omaan tunne-elämään kytkeytyviä teoksia, joiden parissa työskentely alkaa muistuttaa taideterapiajaksoa. Itselleni näin on käynyt ainakin kahden sävellykseni kanssa. Toinen on laaja tilausteos, josta kerron tarinassani Oopperasurutyö. Pienimuotoisempi kappaleista lienee ainoa, jonka olen säveltänyt käytännössä yhdeltä istumalta.

 

Vuonna 2004 joulun välipäivien uutiset Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofista olivat lamaannuttava shokki myös minulle. Kolmen nuorehkon lapsen isänä kaikenlainen turvallisuuden kaipuu oli voimakasta, ja mielikuvat satojen tuhansien ihmisten menehtymisestä järkyttivät syvästi, vaikka en varsinaisesti tuntenut uhreista ketään. Aki Sirkesalon olin kyllä tavannut.

 

Raskasta tunnetta käsitelläkseni istuin pianon ääressä ja etsin harmonioita, joihin hakeutui myös aasialaisia sävyjä. Pianon sointujen päälle hahmottelin elegistä melodiaa. Sello soi tuolloin kodissamme taajaan vanhimman lapsemme Mandin instrumenttina, ja oli tämäntyyppiseen kappaleeseen muutenkin luontainen valinta. Syntyi Still sellolle ja pianolle.

 

Still löysi hiljalleen tiensä useamman sellistin keikkaohjelmistoon. Kun tsunamiin oli tullut ajallista etäisyyttä, kappaleen yhteyttä siihen tuli harvoin enää mainittua, enkä nykyisinkään katso sitä mitenkään välttämättömäksi. Musiikin on elettävä myös ilman taustatarinaansa. Ja miksei samaa sävellystä voisi liittää useammanlaisiin tilanteisiin ja mielikuviin?

 

Syksyllä 2019 perhepiiriimme oli kasautunut useita kuormittavia asioita, jotka loivat lähestyvään Ruijan kaamokseen tummia sävyjä myös henkisesti. Stressaavaan ajanjaksoon ilmaantui terapeuttisia hetkiä yllättävässä muodossa, tällä kertaa poikkeuksellisina luontoelämyksinä. Repparfjordissa Hammerfestin lähistöllä saimme useaan otteeseen todistaa ryhävalaspariskunnan temmellystä vuonossa. Pääsimme seuraamaan valaita rannalta käsin uskomattoman läheltä, ja yhdessä koettuna niiden majesteettinen kauneus oli suorastaan sielunhoidollista.

 

Still tuntui luontevalta musiikkivalinnalta, kun tallensimme vaimoni Minnan kanssa valaista kuvaamiamme pätkiä kotikutoiseksi musiikkivideoksi.