Käsiohjelmien lisälehtiä

Kielikysymys

julkaistu 10.1.2021

 

Äidinkielellä näyttäisi olevan huomattava vaikutus musiikilliseen ilmaisuun ja musiikillisiin mieltymyksiin. Tutkijat ovat esittäneet, että lapsuudessa omaksutun kielen rytmi ja puheenparren korkeusvaihtelut ovat usein havaittavissa myös säveltäjien soitinmusiikissa.

​

Itsestäänselvää lienee myös, että riippumatta säveltäjän äidinkielestä laulutekstin kielivalinta vaikuttaa musiikin luonteeseen. Oman musiikkini osaltakin väittäisin, että jos lauluni soitettaisiin "sokkotestinä" instrumentaaliversioina, valtaosa kuulijoista osaisi kohtuullisella menestyksellä lajitella laulut kielen mukaan. Melodian liikesuunnat, fraasien pituudet ja rytmit, samoin kuin sävelkielen harmoniset ja modaaliset vivahteet viittaisivat luultavimmin oikeaan suuntaan.

​

Myös eri kieliin kytkeytyvät musiikkiperinteet tuppaavat tunkeutua sävellyksiin, vaikkei se olisi suunnitelmallistakaan. Suomenkielisiä laulujani tarkastellessani tunnistan niiden ilmaisussa myös tekstikeskeistä laulelmallisuutta kenties enemmän kuin muilla kielillä säveltäessäni, vaikken työskennellessäni ole etukäteen niin päättänytkään. Englanniksi säveltäessäni lienen kallistunut useammin populääriin tai anglosaksisen kansanmusiikin suuntaan, vaikka olisin ollut tekemässä niin sanottua taidemusiikkiakin.

​

Jostain syystä miellyin nuorempana kovasti ruotsinkielisiin runoihin laulumusiikissani. Aivan ensimmäisiin yksinlaulusävellyksiini kuuluu Kerstin Söderholmin tekstiin tekemäni Dina ögon. Tekstivalinta oli parikymppiselle nuorukaiselle aika erikoinen. Runo katsoo taaksepäin pitkää elämää ja parisuhdetta melko tumminkin sävyin: «Sist var dina ögon bara sorg…» Varhaiseen laulutuotantooni kuuluu myös pieni sarja ruotsalaisen Pär Lagerkvistin runoihin. Niihin hankin sävellysluvat kirjeenvaihdolla runoilijan lesken kanssa. Ruotsinkielisiin teksteihin aikanaan tarttuessani koin, että suomalaisiin runoihin verrattuna ne tarjosivat ketterämpiä melodiamahdollisuuksia ja tukivat kauniisti resonoivaa sointi-ihannetta.

​

Italiaa pidetään usein ihanteellisena kielenä klassisen laulutekniikan kannalta. Oopperatraditio tietenkin vahvistaa tätä mielikuvaa. Italiankieliseen tekstiin olen säveltänyt toistaiseksi vain kerran. Luulen, että minun tulisi tuntea tapauksesta ainakin lievää huonoa omaatuntoa. Erääseen oopperarooliin pyrkiessäni sain päähäni tehdä koelaulua varten salanimellä omalle äänelleni täsmäräätälöidyn kappaleen. Tekstiä kirjoittaessani sain konsulttiapua italiassa asuvalta muusikkoystävältäni. Säveltämässäni Verdin varhaiskautta matkivassa "aariassa" kehotin kuuntelemaan ääntäni, tekemään oikean valinnan ja antamaan osan minulle. Lautakunnan jäsenistä yksi hymyili  siihen malliin, että oletan hänen ymmärtäneen italiaa. Muuten esitystäni tarkkailtiin asiallisen ja vakavan oloisesti. Jälkeenpäin ajatellen tempaus taisi olla aika mauton. Oli oikein ja kohtuullista, etten saanut roolia, vaikka mielestäni ihan hyvin koelaulussa onnistuinkin.

​

Latina on ollut minulle, kuten varsin suurelle osalle säveltäjistä, tärkeä kieli kirkollista ohjelmistoa kirjoitettaessa. Tätä kielivalintaa puoltaa ainakin kolme tekijää: latina soi klassisella tavalla kauniisti, sen myötä voi tuntea kytkeytyvänsä rikkaaseen kulttuuriperinteeseen ja «kuollut kieli» blurraa uskonnollisen tekstin tavalla, jota tämän lajin sävellyksissä mielelläni tavoittelen. Kun itse kuuntelen sakraalia musiikkia, en yleensä koe tarvetta ryhtyä ottamaan rationaalisesti kantaa tekstiin. Requiemien ja muiden latinankielisiin standarditeksteihin sävellettyjen kirkkomusiikkiteosten äärellä huomaan siirtyväni juhlallisesti sanottuna «sanojen tuolle puolen» ihmettelemään elämän suuria linjoja, katoavaisuutta, kiitollisuutta ja sen sellaista. Uskon, että useimmille kuulijoille lauletun latinan kuuleminen tuottaa vastaavan kaltaisen meditatiivisen lintuperspektiivikokemuksen. (Mainittakoon muuten, että kantaattiini A Little Night Music kirjoitin yhden kirkkomusiikkityylisen osan yölintujen latinankielisiä nimiä tekstinä käyttäen, kun otaksuin, että latinan triggerivaikutus on tekstin sisällöstä riippumatonta.)