Käsiohjelmien lisälehtiä

Kilpailusäveltämisestä

julkaistu 23.1.2021

 

Olen osallistunut sävellyskilpailuihin muistini mukaan noin 15 kertaa. Useimmiten käteen on jäänyt sähköpostiviesti, jossa kerrotaan että kilpailuun saapui runsaasti teoksia, taso oli korkea, mutta valitettavasti tällä kertaa jäin palkintosijojen ulkopuolelle. Pari kertaa vesiperää on loivennettu kunnia- tai erikoismaininnalla, mikä on toki lämmittänyt mieltä asteen verran enemmän. Varsinaiseen tavoitteeseen eli rahapalkinnoille olen tainnut päästä viisi kertaa.

 

Tulonlähteeksi en kyllä voi sävellyskilpailuja kenellekään suositella. Palkintosummat ovat usein paljon pienempiä kuin vastaavan kokoisesta työstä saatavat tilauspalkkiot, ja näppien ja haavojen nuoleminen on lähtökohtaisesti se todennäköisin vaihtoehto. Muutoin kilpailuihin säveltäminen on toki kannustettavaa, joskin sudenkuoppia sisältävää touhua.

 

Kun tarkastelen omia kilpailuihin kirjoitettuja kappaleitani, olen havaitsevinani kilpailulähtökohdan tuottavan sekä myönteisiä että ongelmallisia vaikutuksia työn jälkeen. Sävellyskatalogissani on joitakin vähille esityksille jääneitä teoksia, joiden kohdalla olen pitkään nähnyt tarvetta päivitetylle versiolle. Joukossa on kilpailuihin tehtyä musiikkia, joka perustuu kelvollisiin ideoihin, mutta saattaa sisältää esimerkiksi ilmiselvää tyhjäkäyntiä kilpailussa vaaditun keston täyttämiseksi. On tullut myös sorruttua juryn kanssa flirttailevaan paperinmakuiseen kikkailuun, joka ehkä näyttää hyvältä partituurissa, mutta on arvotonta tai jopa haitallista käytännön esitystilanteessa. En mainitse näitä kappaleitani nimeltä, mutta jos jostain vanhasta sävellyksestäni ilmestyy lähiaikoina uusi versio, jäljet saattavat johtaa tälle sylttytehtaalle.

 

Monesti sävellyskilpailu on kuitenkin toiminut ratkaisevana kimmokkeena uuden sävellystyön aloittamiseen ja kenties nostanut työskentelyssä sävellysteknistä rimaa. Tilauskappaleissa tavoitteena on usein räätälöidä jälki niin, että tilaajalla mielessä ollut kokoonpano saa loistaa ja musiikki istuu tilanteeseen, jossa se on tarkoitus kantaesittää. Kilpailuissa itse sävellys on fokuksessa, joten musiikillisissa valinnoissa tulee ehkä nojattua turvallisimpiin ratkaisuihin hieman vähemmän.

 

Optimaalinen asioiden kulku on tietenkin se, että sävellys saa kipinän kilpailusta, käväisee podiumilla ja kuittaa palkintoshekin, muttei jälkeenpäin maistu itsellekään kilpailunumerolta. Omassa tuotannossani esimerkki tällaisesta on Christina Rossettin runoon säveltämäni kuorokappale Flowers Preach, joka voitti sarjansa SULASOLin ja Nuorten kuoroliiton sävellyskilpailussa 2012. Minulla ei ollut siinä vaiheessa suunnitelmia säveltää musiikkia tyttö- tai naiskuorolle, mutta kilpailun innoittamana syntyi kappale, joka on yhä itselleni yksi merkityksellisimmistä pienimuotoisista sävellyksistä joita olen tehnyt. Kilpailulähtökohdalla oli ilman muuta vaikutuksensa myös sävellyksen hiomiseen käyttämääni työaikaan, ja katselen partituuria yhä itseäni olalle taputellen.

 

Saamassani kutsussa palkintojenjakokonserttiin ei mainittu minkä sijan Flowers Preach saavutti. Kun muissa kilpailusarjoissa jaettiin suuri määrä kunniamainintoja, ja joku sarja jätti voittopalkinnon kokonaan jakamatta, ehdin jo puolihuolestuneena mutista vieruskaverilleni, että lähdinköhän Helsinkiin vain hakemaan mainintaa? Niin ei onneksi käynyt, mikä oli mukavaa. SULASOL myös kustansi kappaleen, ja Flowers Preach on levinnyt jo aika kauaskin. Ainakin joku pekingiläinen kuoro näytti laulaneen sitä käydessään Ruotsissa kuorokilpailumatkalla. Sen tulkinnan olisin mieluusti halunnut kokea. Hyviä esityksiä olen toki kuullut kotimaisilta kuoroiltakin, Suomi on kuoromusiikin luvattu maa.