Sattumuksia ja mietteitä sävelsavotoilta

Erään taiteiljan muotokuva?

julkaistu 26.1.2021

 

Juha-Matti Katajamäki (1980-2018) oli huippulahjakas ikaalilainen saksofonisti. Synnynnäinen musikaalisuus ja räväkkä taiteilijaluonne yhdistettynä määrätietoiseen harjoitteluun toivat hänelle keikkoja, kilpailumenestystä ja hieman takkuillen myös musiikin maisterin paperit Sibelius-Akatemiasta. Valitettavasti Juha-Matti ei hallinnut elämäänsä yhtä hyvin kuin soitintaan ja hän menehtyi pitkän päihdekierteen seurauksena alle 40 vuoden iässä.

 

Ollessaan elämänsä kenties parhaassa soittokunnossa vuonna 2004 Juha-Matti pyysi minua säveltämään hänelle virtuoosikappaleen mittatilauksena. Hän evästi sävellystyötä varsin tarkalla ohjeistuksella. Tyyliltään kappale saisi olla nykymusiikkia, muttei liian avantgardea eikä kovin paljon soinnillisiin erikoisefekteihin perustuvaa. Juha-Matti mainitsi ylpeänä korkean metronomilukeman, tempon jossa hän pystyisi soittamaan kuudestoistaosanuotteja – ja sen nopeusluokan tilutusta saisi mielellään tulla jonkin verran mukaan, jotta hän pääsisi nopeita sormiaan näyttämään. Mutta kappaleessa olisi oltava myös tilaa kauniin klangin esittelylle hitaammassa tempossa.

 

Juha-Matin taidot ja persoona lähtökohtana syntyi Scena e Cavatina alttosaksofonille ja pianolle. Oopperamaailmasta otetun otsikon mukaisesti kuusiminuuttinen kappale muodostuu kahdesta jaksosta: Scena, «kohtaus», on draamallisesti räiskyvä soitinten välinen mittelö tai sanaharkka, joka lopulta laantuu raukeasti laulavaksi jälkiosaksi, cavatinaksi.

 

Juha-Matti ja pianisti Janne Hovi kantaesittivät Scena e Cavatinan Tampereen konservatorion lavalla vuonna 2005, kun tuossa vaiheessa opiskelin sävellystä Jouni Kaipaisen oppilaana. Esitys oli erinomainen. Kun seuraavana vuonna toteutin sävellyskonserttini Ikaalisissa, oli uusinta tuotantoani edustava Scena e Cavatina itsestään selvä valinta mukaan ohjelmistoon. Juha-Matti ja Janne olivat lupautuneet mukaan esiintyjistöön. Muutamaa päivää ennen konserttia sain kuitenkin kuulla, ettei Juha-Matin osallistuminen konserttiin näyttänyt todennäköiseltä. Hän oli ollut toista viikkoa teillä tietymättömillä päihteiden alettua viedä miestä. Syöksykierre oli loputtoman pitkä ja traaginen. Onnettomuudekseen Juha-Matti hakeutui myös ongelmiaan pahentavaan, jopa vaaralliseen seuraan. Ohimeneviä raittiita jaksoja lukuunottamatta hänen viimeiset vuotensa olivat raskasta seurattavaa kaikille, jotka hänet tunsivat, ja tarinan murheellinen loppu oli vain ajan kysymys.

 

Kun Scena e Cavatina ei ollut mukana sävellyskonsertissani, ajattelin kantaesityksen jääneen todennäköisesti myös kappaleen viimeiseksi esitykseksi. Toimitin kuitenkin nuotin muutamaan kirjastoon siinä toivossa, että joku joskus kiinnostuisi kappaleesta. Saksofoniguru Olli-Pekka Tuomisalo löysikin muutaman vuoden päästä sävellykseni Sibelius-Akatemian kirjastosta ja otti yhteyttä. Olli-Pekka ja pianisti Risto-Matti Marin taltioivat Scena e Cavatinasta loisteliaan tulkinnan Chambersax-albumilleen.

 

In memoriam –tyyppisen taiteilijapotretin tuntu kappaleessa on tietenkin jälkeenpäin syntynyttä sisältöä, mutta en itsekään sitä voi Scena e Cavatinaa kuunnellessani välttää.