Sattumuksia ja mietteitä sävelsavotoilta
Särkyykö se? julkaistu 17.10.2020
Kiitorata 19.10.2020
Emigranttina puhallinmaailmassa 21.10.2020
Pallomusiikkia 23.10.2020
Syviä vesiä 25.10.2020
Oopperasurutyö 25.10.2020
Euroviisutarjokas 29.10.2020
Parran syntyvaiheet 1.11.2020
Kun muuntelin Tomppaa 1.11.2020
Joululaulu ja Jounin profetia 7.11.2020
Preludi 11.11.2020
Haaveet ja lama 14.11.2020
Kiva kappale 15.11.2020
Hoosiannaa ja haihtuneita rojalteja 17.11.2020
Näin Norjassa 3.12..2020
Pahiksena ja paikkaajana 2.1.2021
Kielikysymys 10.1.2021
Kilpailusäveltämisestä 23.1.2021
Erään taiteilijan muotokuva? 26.1.2021
Suudelman kunniaksi 2.2.2021
"Kun sä et oo yhtään rock" 6.2.2021
Lohturuokaa ja puhdetöitä 26.2.2021
Nemo ja Mowgli 2.4.2021
Amatöörien puuhastelua 1.10.2021
Hiirikarkotin kallossa 18.5.2022
Lohturuokaa ja puhdetöitä
julkaistu 26.2.2021
Koronan kynsiltä ei säästynyt meidänkään perheemme arki ja kukkaro. Itse kuulun niiden onnekkaiden muusikoiden joukkoon, joilla on kunnallinen vakityö, mutta vaimoni Minnan kohdalla viruksen vaikutukset työhön olivat ikävämpiä. Matkailuala on kulttuurin ohella koronakauden suurimpia kärsijöitä, ja Minnalle tämä merkitsi ensin lomautusta ja lopulta irtisanomista yhdessä Hammerfest Turistin muiden työntekiöiden kanssa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi karanteenit ja matkustusrajoitukset ovat tuottaneet päänvaivaa monimutkaistaessaan kahteen maahan hajautuneen perheemme elämää.
On todettava, että Ruijassa paikalliset toimenpiteet epidemian aikana ovat tuntuneet hyvin kohdennetuilta ja järkiperäisiltä verrattuna vaikkapa Suomen vastaaviin. Tietenkin sijainti maailman laidalla on edesauttanut asiaa. Oma opetustyöni sai koronakurimuksessa jatkua muutamaa digiviikkoa lukuunottamatta suht normaalisti, ja konserttielämää pidettiin sentään jollain tavalla yllä menemättä täysin kohtuuttomiin rajoituksiin. Tuntuma esiintymiseen säilyi, ja vajaillakin yleisömäärillä konserttielämykset tuntuivat aidoilta.
Sävellystyöhön liittyen tuli ikävä pettymys, kun Suomen Työväen Musiikkiliiton 100-vuotisjuhlakonsertti jäi koronan vuoksi toteutumatta vuonna 2020. Minulta tilattu juhlasävellys kuorolle ja puhallinorkesterille odottaa edelleen kantaesitystään. Kenties Laulujen loimu soi viiveellä 101- tai 102-vuotisjuhlassa tulevana syksynä tai ensi vuonna.
Koronakaranteenit ja lisääntynyt kotosalla oleilu ovat toki tarjonneet myös mahdollisuuden puhdetöille nuottien parissa. Olen laatinut tarkistettuja versioita ja uusia sovituksia muutamista vanhoista sävellyksistäni. Tämän touhun sivuvaikutuksena tuli yksi palkintokin. Diginuottimyyntiä varten päivittämäni editio Acromania-kappaleesta osallistui SMP Pressin ja Edition Petersin kilpailuun, josta tuli ilokseni Runner-up -palkinto eli jaettu toinen sija.
Aivan uuttakin on syntynyt. Sellisti-baritoni Pekka Haahden ideoima ja hänelle räätälöity pieni laulusarja Kari Hotakaisen teksteihin oli innostava rupeama. Odotan innolla Pekan kantaesitystä myös siksi, että pääsen hänen jälkeensä itsekin laulamaan Matkalaulelmia.
Epidemian ensimmäisinä viikkoina kirjoitin myös laulun, jonka teksti aivan suoraan liittyy korona-ajan kokemuksiin. Uhkaavat uutiset ja maailmanlopun ilmapiiri alkoivat turruttaa, ja katsoin parhaaksi julistaa pienten ilojen lohtua hiilihydraattipitoisella pop-kappaleella. Eristysajan elämänmeno kuuluu myös tavassa, jolla toteutimme laulusta tallenteen Janne Hovin kanssa. Janne soitti Comfort Foodin piano-osuuden kotonaan Tuusulassa, ja minä lauloin raitani makuuhuoneessamme Hammerfestissa. Kotikutoisuuden voi ottaa koronakauden ajankuvana.