Sattumuksia ja mietteitä sävelsavotoilta

Haaveet ja lama

julkaistu 14.11.2020

 

1990-luvun puolivälin lama kouraisi karusti myös meidän nuorta perhettämme, kun esimerkiksi ensiasunnon hankkiminen ja sen myyminen osuivat väärille puolille romahdusta. Kuten koko yhteiskunnassa, myös omassa mielessäni huomasin ahdistavassa taloustilanteessa liikahduksen kohti kovempia tai ainakin pragmaattisempia arvoja. Muusikkouden osalta siitä seurasi kenties myös positiivista monipuolistumista, kun oli mietittävä, mistä muusta kuin klassisesta laulamisesta ja säveltämisestä voisi saada kerättyä «hauleja himaan ja pikkuoraville pähkinöitä», kuten muusikoilla oli tapana sanoa.

Ei ole sattumaa, että juuri laman aikoihin päätin kokeilla siipiäni ja lisätulojen hankkimista myös iskelmänikkarina. Ajatus eteni konkretian tasolle, kun Warner/Chappell Music Finland kutsui lehti-ilmoituksella uusia lauluntekijöitä esittäytymään kustantamon tuottajille. Päätin toiveikkaasti lähteä jonottamaan Esa Niemisen vastaanotolle tamperelaisen hotellin kokoushuoneeseen.

Paikan päällä tajusin, että moni muu yrittäjä oli liikkeellä aivan eri tavalla valmistautuneena ammattimaisine demonauhoineen tai demoavine artisteineen. Itselläni oli mukana nuottiarkilla kaksi sanoittamatonta melodiaa. Esa Nieminen oli kuitenkin valmis tutustumaan kappaleisiini, ja näytti aidosti tykästyvän toiseen niistä. Hän sanoi, että palaisimme asiaan sitten, kun olisin hommannut lauluun tekstin.

Elämässä oli sen verran muita kiireitä, että laulutekstin kirjoittaminen jäi odottamaan kuukausiksi. Kun lopulta olin saanut riimiteltyä melodiaan kaksi säkeistöä ja kertosäkeen, postitin Haaveet vaihtua voi haavoihin –kappaleen nuotit Niemiselle. Saatteessani muistutin tapaamisestamme Tampereella. Mitään reaktiota ei kuulunut muutamaan viikkon, joten soitin perään. «Se on tuossa pöydällä odottamassa. Sopiiko, että soittelen takaisin päin piakkoin», Esa Nieminen vastasi.

Oletan hänen aukaisseen kirjekuoren puhelun jälkeen. Joka tapauksessa puhelimeni soi vielä samana iltana. Laulu oli kuulemma hyvä, ja sitä tultaisiin tarjoamaan Paula Koivuniemen seuraavalle albumille. En tiedä, mitä Paula oli tuumannut, mutta Anna Hanskin levylle kappale lopulta päätyi.

 

Puhtaalla iskelmäkentällä minulla ei tämän suurempia jalanjälkiä toistaiseksi ole, mutta suuntautumiseni kevyemmän musiikin pariin vauhdittui laulun myötä. Aloin paikkailla rytmimusiikin alalajeihin liittyviä sivistysaukkojani, ja se näkyi tulevien vuosien sävellykatalogissa monella tapaa.