Käsiohjelmien lisälehtiä

Parran syntyvaiheet

julkaistu 1.11.2020

​

Vuonna 2012 kantaesitetyn Pyhät seinät –kamarioopperani idea kyti mielessäni vuosia. Jossain selaamassani historiateoksessa olin törmännyt mainintaan, että yksi Englannin kuningattarista pakeni 1400-luvulla poliittisten myrskyjen keskellä Westminsterin kirkon suojiin. Näin tapauksessa vahvaa librettopotentiaalia, ja haaveilin pitkään mahdollisuudesta viedä oopperasuunnitelmani produktion tasolle. Vuonna 2010 uskalsin ajatella, että minulla oli ulottuvillani kaikki mitä tarvitsin oopperan toteuttamiseen. Sain tuotantopuolelle mukaan Ikaalisten kaupungin, Ikaalisten seurakunnan, käsi- ja taideteollisuusoppilaitos IKATA:n sekä johtamani kamarikuoro Cantandon, jolla oli myös tärkeä rooli esityksessä.

​

Librettoa laatiessani perehdyin hieman syvemmin keskiajan Englannin turvapaikkakäytäntöön. Tuolloin kirkot ja pyhäköt tarjosivat vainotuille ja jopa rikollisille määräaikaisen suojan ja koskemattomuuden. Määräjan umpeuduttua turvapaikkaa hakeneille ei enää annettu ruokaa, ja heidän oli joko antauduttava oikeuden eteen tai yritettävä paeta toisen kirkon suojiin. Historioitsijoiden mukaan aika ajoin nähtiin virkavallan ja rikollisten juoksukilpailuja kirkosta kirkkoon. Turvapaikkakäytäntö esti lynkkauksia ja oikeusmurhia, mutta siitä luovuttiin ennen pitkää, kun ammattirikolliset alkoivat hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia häikäilemättömästi.

​

Lisäsin tarinaan kuningattaren seuraksi vierasperäisen irtolaisen, joka sattumalta hakeutuu samaan aikaan suojaan samaan paikkaan. Kumpikin vieraista koettelee heitä suojelevan kirkasotsaisen papin ja tämän apuna häärivän suntion kärsivällisyyttä. Samalla kaikki neljä pelkäävät oikeutta huutavan kansan kostoa.

​

Röyhkeästi käyttäytyvää irtolaista päätin esittää itse. Roolia varten annoin leukakarvojen rehottaa, ja koska parrankasvu osoittautui minun tapauksessani sangen hitaaksi, en ole vieläkään hennonut luopua tästä Pyhien seinien muistosta.

​

Jos parran kanssa sain näkyvää jälkeä aikaan muutamassa viikossa, niin libreton synnyttämiseen upposi monta kuukautta. Kirjoitin ensin suorasanaisen tarinan, jonka sitten käänsin laulettavaksi lyriikaksi. Oopperassa kuvattuun tilanteeseen liittyy mutkikkaita ja monikerroksisia kysymyksiä vallasta, oikeudesta, armosta ja ennakkoluuloista. Minulla ei tietenkään ollut eikä ole niihin valmiita vastauksia. Kirjoittaessani dialogia koetin asettua vuorotellen eri osapuolten nahkoihin, enkä aina tiennyt itsekään ketä kiistelijöistäni sympatiseeraisin eniten. Oopperan aihetta sivuaviin kysymyksiin liittyvä mielipideilmasto ei onneksi ollut teoksen syntyaikoihin vielä yhtä absurdin polarisoitunutta kuin muutamaa vuotta myöhemmin. Leimautuminen minkään agendan tai edes tolkun kannattajaksi ei siis leijunut ilmassa, vaikka turvapaikoista ja muukalaisista puhuttiinkin.

​

Oopperan toteutus sujui mainiossa hengessä. Siihen luotin toki jo siinä vaiheessa, kun sain solisteiksi ja muusikoiksi huippuammattilaisia, jotka tunsin entuudestaan myös ystävinä ja hyvinä yhteistyökumppaneina. Loistotyötä tehnyt ohjaaja Anselmi Hirvonen otti myös teoksen omakseen, ja lopputulos tuntui palautteen perusteella koskettaneen Ikaalisten kirkkoon saapunutta yleisöä. Vuoden 2012 esitysten lisäksi teimme vielä uusintaensi-illan seuraavan vuoden Sata-Häme Soi –juhlilla. Vähintään uudesta konserttiversiosta elättelen yhä toiveita.