Käsiohjelmien lisälehtiä

"Kun sä et oo yhtään rock"

julkaistu 6.2.2021

 

Omistin joitakin vuosia sitten kirpputorilta ostetun puolipitkän mustan nahkatakin. Se oli mielestäni aika cool. Jälkipolvi antoi kuitenkin ymmärtää, ettei takin käyttö ollut lainkaan suositeltavaa. “Kun sä et oo yhtään rock”, oli perustelu.

​

En niin. Mutta miehen mietous ja haaleahko elämäntyyli eivät estä pitämästä rock-musiikista ja jopa tekemästä sitä.

​

Kouluvuosien soittoharrastukseni ja kuuntelutottumukseni olivat vankasti klassispainoitteisia, mutta siinä sivussa tanakampi ja niin sanotusti konstaileva rock viehättivät. Tukka pysyi kuitenkin lyhyenä ja käytösnumero ennallaan satunnaisesta Deep Purplen ja Frank Zappan kuuntelemisesta huolimatta.

​

En ole koskaan itse soittanut rock-bändissä, joten tilaisuuksia kirjoittaa rock-kappaleita on täytynyt pitää silmällä muissa yhteyksissä. Näyttämöprojektit ovat sellaisia tarjonneet, samoin puhallinmaailma. Yhden rock-riuhtaisun olen sentään itsekin laulajana taltioinut.

​

Flying High syntyi alun pitäen Pentti Hietasta ajatellen, vaikkei se koskaan hänen repertuaariinsa päätynytkään. Kun aiempia laulujani oli päässyt mukaan Pentin levyille, ajattelin tarjota hänelle balladien sijaan retrohenkistä rock-rutistusta. Pentti on esittänyt usein keikoillaan korskeita cover-versioita -70-80-luvun rock-klassikoista, ja päätin kirjoittaa laulun siinä genressä. Filologi-kitaristiystäväni Turo Vartiainen laati antamastani osviitaasta katu-uskottavan laulutekstin.

​

Muistan tilanteen, jossa esittelin Flying High'ta ja erästä toista groove-henkistä laulua Pentille. Lienee ollut vuosi 2003. Pistäydyin kylään Hietasille ja demosin kappaleeni pianon ääressä. Hetki sattui olemaan varsin vauhdikas. Tulevat vokaalivirtuoosit Iina ja Roosa olivat hyvin energisessä iässä, ja Pentin piti pariinkin otteeseen käydä pontevasti puuttumassa “kähyyn”. Joimme kahvit ja jätin pianon päälle laulujen nuotit, mutta niihin ei sittemmin palattu.

​

Laululle ei heti näyttänyt löytyvän käyttöä, joten tein siitä puhallinorkesterikappaleen. Ilman tekstiä ja lauluosuutta sävellyksen luonne muuttui hieman pyöreäreunaisemmaksi, mutta tuntui toimivan niinkin. Nuottimateriaalia olen toimittanut orkestereille näihin päiviin asti, ja kappale on ollut kohtuullisen paljon käytetty. Itselleni mieleenpainuvin puhallinversion esitys soitettiin, kun Ikaalisten Nuoriso-orkesteri kävi viemässä Työväen Musiikkiliiton vapputervehdyksen presidenttiparille. Flying High'n lisäksi ohjelmistossa oli konserttimarssini Gloriette. Presidentti Niinistö ja rouva Haukio tulivat antamaan kovasti vilpittömältä vaikuttanutta kiitosta sävellyksistä. Kun mietin, minkälaisen small talk –sutkauksen voisin jännitykseltäni heille esittää, käynnisti Jenni hämmästyksekseni keskustelun kysymällä, käytänkö nuottikirjoitusohjelmana Finalea vai Sibeliusta.

​

Kun tallensin vuonna 2010 julkaistua jatsahtavaa EP:täni, tuumin että nyt olisi tilaisuus äänittää myös Flying High, vaikkei se poikkeavan tyylinsä vuoksi levylle mukaan mahtunutkaan. Laulutallenteella ei ole ollut mitään kaupallista arvoa, mutta eräänlaisena terapia- ja harrastetuotteena olen siihen kovasti kiintynyt.