Sattumuksia ja mietteitä sävelsavotoilta
Särkyykö se? julkaistu 17.10.2020
Kiitorata 19.10.2020
Emigranttina puhallinmaailmassa 21.10.2020
Pallomusiikkia 23.10.2020
Syviä vesiä 25.10.2020
Oopperasurutyö 25.10.2020
Euroviisutarjokas 29.10.2020
Parran syntyvaiheet 1.11.2020
Kun muuntelin Tomppaa 1.11.2020
Joululaulu ja Jounin profetia 7.11.2020
Preludi 11.11.2020
Haaveet ja lama 14.11.2020
Kiva kappale 15.11.2020
Hoosiannaa ja haihtuneita rojalteja 17.11.2020
Näin Norjassa 3.12..2020
Pahiksena ja paikkaajana 2.1.2021
Kielikysymys 10.1.2021
Kilpailusäveltämisestä 23.1.2021
Erään taiteilijan muotokuva? 26.1.2021
Suudelman kunniaksi 2.2.2021
"Kun sä et oo yhtään rock" 6.2.2021
Lohturuokaa ja puhdetöitä 26.2.2021
Nemo ja Mowgli 2.4.2021
Amatöörien puuhastelua 1.10.2021
Hiirikarkotin kallossa 18.5.2022
Pallomusiikkia
julkaistu 23.10.2020
«Musiikki on pelastanut minut urheilulta» -fraasi, jota takavuosina painettiin t-paitoihinkin, vastaa mielestäni huonosti totuutta muusikoiden sporttisuudesta. Ainakin minun tuntemistani säveltaiteilijoista merkittävä osa on aktiivisia liikkujia ja vähintäänkin innokkaita penkkiurheilijoita. Mutta jostain syystä urheiluaiheisia kappaleita on sävelletty kovin vähän, varsinkin konserttimusiikin saralla.
Omassa tuotannossani urheilu ei ole täysin pelastunut musiikilta. Pallojen perässä koko ikäni liikuttuani en ole voinut olla omistamatta muutamaa tuotosta harrastuksilleni.
Golf-aiheinen pianoteos Front Nine on omistettu pitkäaikaiselle luottopianistilleni Janne Hoville, jonka kanssa aikanaan aloitimme golfaamisen yhteisen ystävämme Turo Vartiaisen viekoittelemana. Olemme pelanneet triona kohta kaksikymmentä vuotta, eikä loppua näy, vaikka vuosien varrella suhtautuminen lajiin onkin muuttunut. Alkuvuosien addiktio ja kiusallisen alhaiseen tasoitukseen johtanut kilpailullisuus ovat iän myötä jääneet taka-alalle. Pääosaan on noussut voimaannuttava seurustelu yhteisen epäonnistumisen äärellä.
Lyhyistä bagatelleista koostuva pianosarjani on saanut nimensä golf-kierroksen alkupuolikkaan nimityksestä. Sarja alkaa ensimmäisen avauspaikan kihelmöinnistä ja kulkee hankaluuksien kautta kohti mukavan sään tuomaa lohtua.
Kevyemmän musiikin puolella pesäpallo ja jalkapallo ovat innostaneet minua lauluntekoon, ja nuoriso-orkesterikappaleista First Round on saanut otsikkonsa urheilukielestä.
Pesäpalloilijana koin urheilullisesti merkittävimmät hetkeni Ikaalisten Tarmon kolmosvahtina, mutta kannatuslaulu Tarmolle antaa vielä odottaa itseään. Aiemmalle seuralleni Hervannan Pesäpallolle laulu sen sijaan syntyi. HerPes tarttuu sai lämpimän vastaanoton teekkarivaltaisessa maakuntasarjajoukkueessa. Laulua ei onneksi enää löytyne soivassa muodossa, mutta teksti on tallessa:
Kun se iskee, kun se polttaa,
etsit turhan lääkkeitä.
Kun se iskee, kun se polttaa,
peität turhaan näppyjä.
HerPes tarttuu… mailan varteen.
HerPes tarttuu… pisteisiin.
HerPes tarttuu… kiinni voittoon.
HerPes tarttuu… ja pitää kii.
Muutama vuosi sitten seurasimme poikieni kanssa aktiivisesti saksalaista jalkapalloa. Huomasin, että Bundesliga-joukkueiden fanit olivat tehneet seuroilleen koko jouko varsin taidokkaasti kirjoitettuja ylistyslauluja. Niiden innoittamana päätin itse tunnustaa Valkeakosken Hakan värejä laulun muodossa. Lapsuudenkaupunkini ylpeydelle tekemäni pikku rallin taltioimme Kalle Elkomaan kanssa: