Sattumuksia ja mietteitä sävelsavotoilta
Särkyykö se? julkaistu 17.10.2020
Kiitorata 19.10.2020
Emigranttina puhallinmaailmassa 21.10.2020
Pallomusiikkia 23.10.2020
Syviä vesiä 25.10.2020
Oopperasurutyö 25.10.2020
Euroviisutarjokas 29.10.2020
Parran syntyvaiheet 1.11.2020
Kun muuntelin Tomppaa 1.11.2020
Joululaulu ja Jounin profetia 7.11.2020
Preludi 11.11.2020
Haaveet ja lama 14.11.2020
Kiva kappale 15.11.2020
Hoosiannaa ja haihtuneita rojalteja 17.11.2020
Näin Norjassa 3.12..2020
Pahiksena ja paikkaajana 2.1.2021
Kielikysymys 10.1.2021
Kilpailusäveltämisestä 23.1.2021
Erään taiteilijan muotokuva? 26.1.2021
Suudelman kunniaksi 2.2.2021
"Kun sä et oo yhtään rock" 6.2.2021
Lohturuokaa ja puhdetöitä 26.2.2021
Nemo ja Mowgli 2.4.2021
Amatöörien puuhastelua 1.10.2021
Hiirikarkotin kallossa 18.5.2022
Nemo ja Mowgli
julkaistu 2.4..2021
Sinfoniaorkesterirytistely Nautilus ja kaksi laulua Rudyard Kiplingin teksteihin ovat sävellyksä, joiden voi sanoa hautuneen vuosikymmeniä. Kappaleiden aiheet juontavat juurensa ensimmäisiin suuriin lukukokemuksiini.
Kun tartuin alakouluiässä ensimmäistä kertaa kaunokirjalliseen teokseen, lähdin heti liikkeelle kunnon tiiliskivestä. Olin lumoutunut elokuvateatterissa Disneyn Viidakkokirja-piirroselokuvan parissa. Videoitahan ei tuohon aikaan ollut, joten elokuvaelämystä ei harmikseni noin vain päässyt uusimaan. Kun kuulin filmin perustuvan samannimiseen Rudyard Kiplingin kirjaan, hankkiuduin kirjastoon ja palasin Mowglin maailmaan 600 haalistuneen sivun myötä.
Kiplingin järkäleen parissa vierähti viikkoja. Oikein kiehtova Viidakkokirjojen maailma oli kirjassakin, monella lailla kyllä erilainen kuin elokuvassa, totesin. Mowglin tarinat antoivat silti edelleen inspiraatiota mielikuvituksen laukalle mummolan lähimetsissä seikkailtaessa, ja ehkä jättivät kytemään joitakin syvempiä kysymyksiäkin.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin palasin Kiplingin kirjojen pariin. Nyt kertomusten lomaan kirjoitetut runot innoittivat sävellystyöhön. Syntyi kaksi laulua bassobaritoniäänelle ja puhallinorkesterille: Morning Call ja Song Against People. Myöhemmin orkestroin Morning Callin myös jousille. Runoista löytyvä ihmisen ja villin luonnon vastakkainasettelu näyttää nyt luettuna yllättävänkin ajankohtaiselta.
Alakouluiän lukunautintoihin kuuluivat myös sci-fi-uranuurtaja Jules Vernen romaanit. Kapteenin Nemon merenalaisissa seikkailuissa oli jotain käsittämättömän mukaansatempaavaa. Suoraan sanoen olisin haaveissani halunnut olla voittamattomalla sukellusveneellään maailman meriä kyntänyt Nemo. Tämäkään maailma ei unohtunut myöhempinä vuosina, vaan synnytti Nemon aluksen mukaan nimetyn Nautilus-kappaleen. Nautilus on esitetty tähän mennessä viisi kertaa. Näyttävin tapaus oli Pori Sinfoniettan ja maakunnasta koottujen nuorten muusikoiden yhteisesitys vuonna 2014. Pieni sanaleikki sallittaneen: Lavalla oli satakunta soittajaa.
Vernen kertomuksessa Nautilus kohtaa loppunsa pelätyssä Moskstraumenin pyörteessä Lofoottien eteläkärjen tuntumassa. Norjaan muutettuamme kävimme kesälomareissulla Moskenesissa, ja tähyilin Nautilus mielessäni merelle päin. Päivä oli aivan liian tyyni ja aurinkoinen, joten näkymät eivät juurikaan istuneet Vernen luomiin mielikuviin, jotka olivat inspiroineet kappaleeni loppuhuipennusta.
Alla olevasta linkeistä löytyvä pätkä Nautiluksesta on taltioitu Atso Almilan johtaman Nuori Soi -orkesterin konsertissa. Morning Callin osalta linkki vie videoversioon, jossa Kiplingin runo on mukana tekstityksenä. Suomennoksen on laatinut laulusolisti Pekka Haahti.