Käsiohjelmien lisälehtiä

Emigranttina puhallinmaailmassa

julkaistu 21.10.2020

 

Sävellyskatalogissani kappalemäärältään suurimman ryhmän muodostaa puhallinorkesterimusiikki. Tämä on erikoista siinä mielessä, että minulla ei ole minkäänlaista puhaltajataustaa. Ajauduin, emigroiduin ja kotouduin puhallinmaailmaan lähes tahtomattani.

 

Puhallinmusiikkisäveltäjyyteni ensiaskeleet otin komeasti suomalaisen puhallinmaailman kaikkeinpyhimmässä. Suoritin viime tingan varusmiespalveluksen Kaartin Soittokunnassa vuosina 1998-99. Musiikillinen osa palvelustani koostui pääasiassa lauluesiintymisistä (joita oli tiheimmillään 30 kuukaudessa) sekä nuottien editoimisesta ja soittokunnalle sovittamisesta. Viimeksi mainittuun touhuun sain luontaisetuna vinkkejä alan ylipapeilta, kun muun muassa Timo Forsström, Elias Seppälä ja Raine Ampuja poikkesivat kurkkimassa olkani yli ja kommentoivat työn jälkeä. Olen monessa myöhemmässä sävellyksessänikin muistanut heiltä tuolloin saamiani vinkkejä.

 

Sovitusten kanssa vauhtiin päästyäni päätin vielä Kaartissa ollessani kokeilla oman puhallinorkesterisävellyksen kirjoittamista. Lyhyt konserttimarssi sai nimekseen Total Rangers. Timo Forsström ja Lassi Ikäheimo pitivät kappaleesta sen verran, että poimivat sen kustantamonsa Blosari Editionin julkaistavaksi.

 

Seuraava kimmoke jatkaa lajin parissa oli Kaartilta tullut kutsu sävellyskilpailuun Helsingin perustamisen 450-vuotisjuhlan kunniaksi. Syntyi Gustaf’s Order. Voittoa ei tullut, mutta kappaletta soitetaan yhä. Nimi on kyllä muuttunut King’s Orderiksi, koska totesin Kustaan käsky –suomennoksen antavan liian ilmeisen mahdollisuuden tirskumiseen.

 

Pian Kaartista kotiutumisen jälkeen upposin ilman oma-aloitteisuutta entistä syvemmälle puhallinmusiikin syövereihin. Kotikaupungissani Ikaalisissa kuihtumisvaarassa ollut Nuoriso-orkesteri tarvitsi uutta johtajaa, ja minua pyydettiin hätiin. Työ kelpasi.

 

Olin alkuvaiheessa heikoilla jäillä aloittelevan puhallinkokoonpanon kanssa. En oikein löytänyt repertuaaria joka olisi toiminut soittajistollani, ja sopivasti mitoitettu soitettava oli onnistumisen ja motivaation avaintekijä sekä orkesterille että itselleni. Ratkaisin tilanteen alkamalla kirjoittaa alkeiskappaleita itse. Jorpakon legenda ja muut hassutukset osoittautuivat menestyksiksi. Oli tulla liikutuksen kyynel silmäkulmaan, kun kuulin lasten hyräilevän tekeleitteni sävelkulkuja ala-asteen käytävillä.

 

Orkesterin taitojen kehittyessä ruokin soittajia pikku hiljaa haastavammaksi muuttuneilla kappaleilla. Hieman pelkäsin jonkun reagoivan siihen, että lähes koko ohjelmisto koostui Nissilän tuotannosta. Niinpä signeerasin osan kappaleista salanimellä. Kun sävellykseni myöhemmin ilmestyivät kustannettuina ja painettuina nuotteina, jouduin paljastamaan, että Fabio Pesto olinkin minä.

 

Blosari-kustantamon lisäksi myös alan legenda Jukka Viitasaari ja hänen luotsaamansa 7ikko-kustannus sekä puhallinorkesteriliitot SPOL ja STM kiinnostuivat kappaleistani. Aloin saada kappaleistani palautetta yhä kauempaa. Se, mikä toimi Ikaalisissa, näytti toimivan muuallakin. Uskon minulla olleen myös etua siitä, etten tullut puhallinorkesteritaustasta. Kenties oli hyvä, että käytin hieman harvemmin joitain puhallinmusiikin perusratkaisuja, käyrätorvetkin säästyivät kappaleissani takapotkuilta. Onnellista oli tietenkin se, että minulla oli johtamissani orkestereissa ikioma testilaboratorio musiikilleni.

 

Myös sävellystilauksia alkoi tulla, ja kutsuja kapellimestarivierailijaksi oman musiikkini pariin. Painopiste siirtyi alkeiskappaleista kohti A-sarjaa. Olin pyytämättä ja täytenä yllätyksenä tullut puhallinsäveltäjäksi, ja se oli erinomaisen mukavaa!