Käsiohjelmien lisälehtiä

Ei ole kotiin menemistä

julkaistu 17.7.2023

​

 

Hammerfestin kaupungin tiedotusvastaavana työskennellyt tekstinikkari Eilert Sundt tuli lauluoppilaakseni pari vuotta ennen paluumuuttoani Suomeen. Baritoniääninen teoreettisen filosofian tohtori oli mitä mielenkiintoisin opetettava, jonka omat lauluvalinnat olivat yleensä erinomaisen motivoivia myös opettajan näkökulmasta.

 

Laululyriikoita analysoidessamme Eilert tuli maininneeksi, että hänen työhistoriaansa kuului myös runojen kääntäminen. Tämä herätti tietenkin kiinnostukseni, ja puhuimme mahdollisesta yhteistyöstä oman laulutuotantoni puitteissa. Ajatus vahvistui entisestään, kun Eilert julkaisi kirjoittamiaan mietelmiä sisältävän kirjan, jonka erikoisuutena oli omintakeinen fonttiratkaisu: tekstit oli omakätisesti brodeerattu kankaalle. Pidin Eilertin letkeän synkkiä aforismeja ja haikuja erittäin potentiaalisena materiaalina sävellysten pohjaksi ja kysyin, saisinko tehdä musiikkia niiden pohjalta. Eilert aloitti vastauksensa “mnja…” eikä oikein lämmennyt ajatukselle, mutta lupasi kirjoittaa jotakin uutta vartavasten sävellystyötäni ajatellen.

 

Ei kulunut kauaa, kun ensimmäinen tekstitarjokas ilmestyi messenger-viestinä. Tässä vaiheessa olin kertonut ratkaisustani muuttaa takaisin Suomeen. Eilertin runo kommentoi elämäntilannettani. There Is No Going Home filosofoi kodin merkitystä ja päätyi johtopäätökseen: “There’s only moving on.”

 

Sävelsin laulun nopeasti, Eilert mieltyi lopputulokseen ja laulumylly lähti toden teolla käyntiin. Koin, että luovat kemiamme kohtasivat luontevalla tavalla, ja Eilertin teksteihin oli helppo samastua. Osassa runoista on toki varsin henkilökohtainen tuntu. Fall Child alkaa pyhäinpäivänä syntyneen kirjoittajan toteamuksella “I was born on the day of the dead” ja jatkuu väkevänä itsereflektiona, joka ei kaikilta osin ole omasta elämästäni, mutta tilityksen tunnelmiin oli myös kesän lapsen mahdollista päästä sisälle.

 

Lauluja syntyi kaikkiaan kahdeksan. Oma suosikkitekstini on kenties Bus-stop at the Edge of White, joka laajentaa meille molemmille tutun hammerfestilaismaiseman mystiseksi vertauskuvaksi.: “There’s a point where all lines converge, a place where all viewpoints merge, all distances shrinking to naught, the endpoint for all trains of thought…”. 

 

Yksi lauluista, Space Between Us, oli musiikin osalta olemassa jo aiemmin. Pyysin Eilertiltä englanninkielistä riimittelyä säveltämääni Kyynelten kiertorata -kappaleeseen antamalla hänelle vain otsikon, joka pitäisi jotenkin saada osaksi kertosäettä. Pidän uutta tekstiä alkuperäistä suomenkielistä versiota kiinnostavampana ja myös laulettavampana.

 

Sävelkielen osalta päädyin jonnekin ei-kenenkään -maalle klassisen kamarimusiikin, liedin ja singer-songwriter -popin rajamaastoon. Tämä oli pitkästä aikaa isompi sävellysrupeama ilman tilausta ja sitä myöten ilman deadlinea, joten käytin reilusti aikaa satsin nypläämiseen. Otin aluksi lähtökohdakseni jousikvartetin, mutta levytysajatusten kypsyessä mukaan tuli myös puupuhaltimia, cembalo, piano ja kontrabasso. Eilertin omaelämäkerrallisen otteen korostamiseksi päätin vielä aloittaa äänitteen Adler-kirjoituskoneen äänillä.

 

Kesällä 2023 ilmestyneelle Next Yesterday EP:lle valikoin lauluista edellä mainitut viisi, jotka mielestäni muodostivat ehyen kokonaisuuden. Tulevia konserttiesityksiä ja erillisiä julkaisuja jäi odottamaan vielä kolme laulua. Uuden äänitteen merkitys on itselleni suuri. Norjan-jakson loppuvaiheessa koin urakriisin, kun tinnituksen paheneminen näytti siinä vaiheessa johtavan jopa muusikontöiden loppumiseen. Silloin tuntui erityisen merkitykselliseltä käynnistää projekti, joka taltioisi kypsemmän iän kädenjälkeäni sekä säveltäjänä että laulajana. Korvat ovat onneksi toipuneet jopa yllättävän hyvään työkuntoon, mutta EP:n valmistuminen oli joka tapauksesssa itselleni tärkeä virstanpylväs.

​

​