Sattumuksia ja mietteitä sävelsavotoilta
Särkyykö se? julkaistu 17.10.2020
Kiitorata 19.10.2020
Emigranttina puhallinmaailmassa 21.10.2020
Pallomusiikkia 23.10.2020
Syviä vesiä 25.10.2020
Oopperasurutyö 25.10.2020
Euroviisutarjokas 29.10.2020
Parran syntyvaiheet 1.11.2020
Kun muuntelin Tomppaa 1.11.2020
Joululaulu ja Jounin profetia 7.11.2020
Preludi 11.11.2020
Haaveet ja lama 14.11.2020
Kiva kappale 15.11.2020
Hoosiannaa ja haihtuneita rojalteja 17.11.2020
Näin Norjassa 3.12..2020
Pahiksena ja paikkaajana 2.1.2021
Kielikysymys 10.1.2021
Kilpailusäveltämisestä 23.1.2021
Erään taiteilijan muotokuva? 26.1.2021
Suudelman kunniaksi 2.2.2021
"Kun sä et oo yhtään rock" 6.2.2021
Lohturuokaa ja puhdetöitä 26.2.2021
Nemo ja Mowgli 2.4.2021
Amatöörien puuhastelua 1.10.2021
Hiirikarkotin kallossa 18.5.2022
Kiitorata
julkaistu 19.10.2020
Olen säveltänyt suuren osan musiikistani alunperin melko rajattua paikallista käyttöä ajatellen. Jotkut kappaleistani ovat sitten tavalla tai toisella löytäneet tiensä avarammille tantereille ja kasvaneet syntyperäänsä suuremmiksi. Yksi esimerkki tällaisesta on listamenestystäkin maistanut laulu Kyynelten kiertorata.
Parkanon lukio ja Ylä-Satakunnan musiikkiopisto toteuttivat vuosituhannen vaihteessa musiikkinäytelmän Älä katso taaksesi. Lukion oppilaat olivat laatineet Orfeus-myyttiä modernisoivan käsikirjoituksen, johon sävelsin kymmenkunta laulua. Yksi näistä oli mollislovari, jossa synkkyyteen vajonnut päähenkilö kaipaa «tähtisumun syleilyyn».
Kun harjoittelimme kappaletta musiikkiopistolaisten kanssa, sain myönteistä palautetta, jollaiseen en ollut nuorten soittajien taholta tottunut. Eräskin orkesterilainen kysyi ensimmäisessä treenissä - samalla kun soitti - että kai olen ajatellut käyttää näin hyvää biisiä muuallakin kuin Parkanossa?
Sitä lähdin yrittämään. Lähetin laulun katsastettavaksi tenori Pentti Hietaselle, jonka tiesin suunnittelevan uutta albumia. Kului tovi, ja Pentti kertoi Kyynelten kiertoradan päätyvän tulevan levynsä nimikappaleeksi.
Pentin levy pysyi Suomen virallisen albumilistan kärkipäässä useita viikkoja nousten parhaimmillaan sijalle viisi. Se oli oman musiikkini kohdalla ennenkokemattoman hienoa, pientä detaljia lukuunottamatta. Jostain syystä tiedotusvälineille lähetettyihin listoihin pujahti painovirhe, joka pysyi korjaamatta viikosta toiseen. Albumi keikkui listoilla nimellä Kyynelten kiitorata – niin lehdissä kuin televisiossakin.
Kiitorata-sana singautti otsikon melodramaattisuuden uusiin korkeuksiin. En itsekään kummastellut, kun se sai osakseen pilkkaa TV:n listaohjelmassakin, jossa DJ General Njassa (o.s. Jyrki Jantunen) röhötteli albumin nimelle.
Tapaus jäi hiertämään ja palaa häiritsevästi mieleen aina kappaletta kuunnellessani. Siksikin minulla oli suunnitelmissa kirjoittaa uusi englanninkielinen teksti, kun valmistelin jazz-laululevyäni vuonna 2010. En kuitenkaan saanut uutta lyriikkaa aikaan ennen studiosessiota, joten kappale päätyi instrumentaaliraidaksi nimellä Space Between Us. Suuresti kunnioittamani muusikot Masa Orpana, Saku Järvinen, Jani Koskela ja Teijo Suomi versioivat musiikkiani sydäntä lämmittävällä laadulla.
Kenties englanninkielinen versio vielä joskus syntyy. Sen otsikoksi saattaa tulla jotakin muutakin kuin Space Between Us, mutta Runway of Tears se ei tule olemaan.